JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA



Maanantai 23.3.1998 (viikko 13)

Olin illalla paikallisessa pubissa, josta löysin ainakin päätäni pitemmän ladyn. Huomasin jo pubissa, että lady pystyy juomaan vähintään yhtä paljon kuin minä, siis aivan tolkuttomasti. Onnistuin keplottelemaan tämän korston kämpilleni lupaamalla sille lisää viinaa. Ämmä olisi juonut kuin hevonen ämpäristä, jos vaan olisin antanut. Minä sammuin parvelle n. klo 3. Kelloradioni näytti aikaa 3.15 kun tuo alaston honka rojahti päälleni ja kysyi, "pannaanko?". Tein elämäni suurimman virheen vastaamalla myöntyvästi, koska sain myöhemmin häätöuhkauksen akan takia. Ensinnäkin akalla oli niin pitkät jalat, että sen polvet hakkasi kattoon tasaista tulitusta ja toiseksi hän huusi kaksi ja puoli tuntia yhteen putkeen, "enemmän, enemmän, kovempaa, kovempaa". Loppuvaiheessa olin jo sen verran laskuhumalan puolella, että pelkäsin aorttani repeävän siinä ryskytyksessä. Akka sammui vähän ennen kuutta, Luojan kiitos.

Tiistai 24.3

Heräsin hirveään jysäriin ja kusihätään. Vessassa huomasin, että kuseminen sattui niin paljon, että kiljaisin. Oli sen verran paha kankkunen, että säikähdin omaa kiljahdusta. Akkakin heräsi kiljahdukseen. Tukkani oli edellisyön työstämisestä liimaantunut päänahkaani kiinni. Näytti kuin minulla olisi ollut hiuksista tehty kypärä päässä. Toivoin korston seksihullun akan lähtevän pian, jotta olisin päässyt korjaamaan kankkusta. Akka ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan joi ilkosillaan keittiössä meikäläisen viimeisiä bissejä. Join jäljellä olevia kaljoja niin nopeasti kuin pystyin, ettei kanttura olisi ehtinyt juoda kaikkia puikkoja. Multa lensi yrjöt kaljojen loppuessa. Akka ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaikka kaikki kaljat oli jo kietaistu naamioon. Akka vaan retkotti alasti sohvalla. Sillä oli niin pitkät klabit, että olisi voinut sohvalla istuessaankin tökätä varpaallaan telkkarin auki. Mulla oli vessassa kiljuämpäri porisemassa. Päätin ryhtyä vetämään kiljua, vaikka se olikin keskenkäynyttä. Kun akka huomasi kiljuämpärini, se raahasi sen olohuoneeseen ja alkoi kuupalla kauhoa sitä kuin lähdevettä. Mua vitutti niin paljon, että aloin itsekin ryypätä sitä oikein tosissaan. Joimme koko päivän. Illalla kipusin kännissä parvelle. Heräsin parven rappusten nitinään. Akan köriläs syöksyi päälleni hullunlehmän kiilto silmissään. Sain myöhemmin jo toisen häätöuhkauksen. "Enemmän, enemmän, kovemmin, kovemmin", alkoi taas sama kiljuminen. Välillä eukko rauhoittui ja juuri kun olin pääsemässä uneen, heräsin murahdukseen korvani juuressa, "mä haluun sua!". Lopetimme neljän tunnin riehumisen jälkeen ja sain vihdoinkin nukkua, vaikka tunsin, että esinahka oli juuri syttymässä tuleen. Olin juuri pääsemässä tiukkaan REM-uneen kun havahduin hirvittävään separaattorimaiseen kiertoon suolistossani. Keskenkäynyt kilju oli alkanut tehdä tylyä työtään. Tajusin, etten ehdi käyttää parven rappusia, vaan loiskautin parvelta alas ja pingoin lyhyin askelin vessaan. Metelistä päättelin, että mukana tulisi koko suolisto pönttöön. Lattialle ilmestyi lätäkkö tuskanhiestäni, kun punnersin koko mahaani perseen kautta pihalle. Hetken kuluttua koputettiin vessan oveen ja sieltä kuului anova pyyntö, "meneekö sulla vielä kauan?". Sanoin, että varmasti menee. Hetken kuluttua oveen koputettiin vaativammin, "mun pitäis päästä aika pian". Kuulin akan mahan mourinan oven läpi. Kilju oli tehnyt tehtävänsä myös eukolle, jolla oli luultavasti pari metriä pitempi suolisto kuin meikäläisellä. Huusin akkaan kyllästyneenä, että odottaa vuoroaan. Hetken kuluttua kuulin oven takaa ruiskahduksen, toisen ja vielä kolmannen. Itkuinen akan ääni valitti,
"no kun sä et päästänyt". Akka oli paskantanut pitkin eteisen seiniä ja mikä kamalinta, myös vaatenaulakkoon.

Keskiviikko 25.3

Akka lähti aamulla. Kysyi vielä, että voitaisko taas tavata ja jutella. En vastannut mitään. En kehdannut. Pesin koko päivän eteisen seiniä tolulla ja oksensin. Lähdin ostamaan röökiä. Kiskalla kaivoin taskustani rahaa. En kehdannut antaa kiskan myyjälle paskasta seteliä, joten lähdin himaan pesemään rahojani. Kävin illalla ostamassa yhdeltä diileriltä kaksi litraa pirtua. Koemaistoin toista pulloa. Siinä oli mielestäni pieni paloöljyn sivumaku, mutta myyjä väitti ainetta puhtaaksi. Ostin kaksi pulloa, joita aloin juoda.

Torstai 26.3

Ei mitään muistikuvia

Perjantai 27.3

Ei mitään muistikuvia

Lauantai 28.3

Vapisuttaa ja pelottaa. Löysin vuonna -73 kuolleen faijani jäämistöstä jonkun pillerin. Pidän varmuuden vuoksi puukkoa kädessäni. Otan nyt tuon pillerin.

Sunnuntai 29.3

Ei mitään muistikuvia

30.3.1998 Maanantai (viikko 14)

Ei mitään muistikuvia

31.3 Tiistai

Patjastani päätellen en ollut ainakaan kahteen vuorokauteen herännyt käymään edes vessassa. Oli kummallinen, lievästi sanottuna epätodellinen olo. Vedin kaikki pillerit vessasta alas, oksetti ja itketti. Itkin ja oksensin, se helpotti. Kävin kysymässä naapurilta mikä päivä tänään on. Naapurini kertoi, että viimeinen päivä. Hävetti kysyä, että minkähän kuun, mutta hän suostui kertomaan. Äkkiä tajusin, että tänään minulla on syntymäpäivä, jonka kerroin naapurilleni. Hän halasi minua ja kysyi paljonko täytin. En kehdannut kysyä, mikä vuosi on, joten valehtelin että 31 vuotta. Naapurini sanoi, että sitä on vaikea uskoa. Otin sen kohteliaisuutena. Naapurini äijällä on mopo, jota pyysin lainaksi Alkossa käyntiä varten. Koska oli synttärini, äijä lainasi pappa-tunturiaan. Naapurin äijällä on varmaan 65:n numeron pää. Se valittaa aina kun sen niskat on niin kipeänä. Jos mun pitäisi keikuttaa sen kokoista melonia soppatorven nokassa, niin olisi varmaan koko ruoto lantiosta asti puutuneena. Pistin neljä pipoa päällekkäin päähän ja silti äijän kypärä hölskyi päässäni kun lähdin mopolla Alkoon. Koska äijä ei maininnut mitään vaihteista, niin oletin mopon olevan automaattivaihteinen, koska se kulki vaihdetta vaihtamatta melkein kuuttakymppiä. Ostin kuusi eurokossua, jotka latasin mopon sarviin. Mopon moottori kävi kumman kuumana, koska toinen lahkeeni oli palanut mustaksi. Päätin oikaista pientaloalueen halki. Otteeni kaasukahvasta jotenkin luiskahti, jolloin moposta yllättäen löytyi toinenkin vaihde! Naapurin äijä on entinen automekaanikko ja nyt tajusin mitä se oli näprännyt siellä kellarissa. Se kaheli oli virittänyt mopoa, joka kakkosella kulki varmaan sataakahtakymppiä. Ylitin yhden risteyksen vaikka mulle paloi punainen. En törmännyt vielä mihinkään. Kun lähestyin hana pohjassa kaksi metriä korkea tuuheaa orapihlaja-aitaa, mua pelotti. Samassa tajusin että se läskipää käytti avokypärää. Aidan läpi sujahtaminen ei sattunut oikeastaan yhtään. Vasta omakotitalon pihalla olevassa tyhjässä uima-altaassa alkoi koskea aivan vitusti joka paikkaan. Aloin juoda jo bensalle haisevassa uima-altaassa viimassa kylmentynyttä kossua. Huomasin, että ainut paikka mihin ei koskenut oli juuri kurkku, sisäpuolelta. Nyt koski kurkkuunkin, kun jääkylmä kossu poltti hetulaa. Jätin naapurin äijän ohjuksen altaaseen ja lähdin kämpille. Kävin ensin ostamassa neljä pakettia laastaria lähikaupasta. Siellä ei ollut muuta kuin Lion King -laastareita. Himassa käytin kaikki laastarit. Turpani näytti oudolta, koska ainoa paikka jossa ei näkynyt pieniä leijonia olivat silmämunat. Join kahdesta kossupullosta yhtä aikaa. Kipu alkoi hellittää. Päätin, että huomenna selvitän mikä vuosi nyt on ja palautan naapurini kypärän. Jos jaksan, käyn vielä kyttiksellä tekemässä rikosilmoituksen naapuriani vastaan.

1.4 Keskiviikko

Päivällä olisi tullut hirveä kanuuna, ellen olisi alkanut juoda viimeistä kossua jo kello 6.00 aamulla. Tänään on nähtävästi joku sekopäittenpäivä, koska frendini soitti ja kertoi itkuisella äänellä, että se oli ollut sukukokouksessa. Koko suku oli pakkautunut juhlien jälkeen samaa bussiin, mutta frendini oli jäänyt vielä siivoamaan paikkoja. Sille oli kuulemma soitettu puolen tunnin kuluttua kännykkään, että se bussi oli joutunut onnettomuuteen. Turkkilainen matkustajakone oli syöksynyt suoraan bussiin ja koko suku oli kuollut. Sitten se selitti, että kaikki ne kymmenet omakotitalot ja miljoonat, jotka mun frendi nyt perii ei tule koskaan korvaamaan niitä ihmisiä. Sitten se oli vähän aikaa hiljaa ja alkoi laulaa, "aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle". Panin luurin alas ja menin ensimmäisen kerran oksentamaan. Puhelin soi taas, otin töpselin irti ja päätin vastata vasta huomenna.

2.4 Torstai

Koska puhelin ei ollut seinässä, en herännyt puhelimen soimiseen vaan mielipuoliseen ovikellon rimputtamiseen. Katsoin ovisilmästä oliko oven takana joku, koska joskus kankkusessa kuulin harhoja. Ovisilmästä näkyi frendini pöhöttynyt ja sänkinen lärvi, joten päästin Kristianin sisään. Ovisilmä on käsitykseni mukaan kuperaa lasia, jonka pitäisi pyöristää ihmisen kasvot. Päätin soittaa huoltoyhtiöön ja pyytää tarkistamaan, että oliko ovisilmäni väärin asennettu, koska Kristianin lärvi oli luonnossa vieläkin pöhöttyneempi kuin ovisilmästä katsottuna. Aloimme vetää Kristianin tuomaa pontikkaa. Vähän aikaa kurlattuamme Kristian kysyi, että haluanko nähdä kuinka hän sammuu? Vastasin, että mikäs siinä. Kristian heitti kaksi jotain helvetin vahvaa särkylääkettä naamariin ja sammui kymmenen minuutin kuluttua. Jäin yksin hölmönä dokaamaan. Ei ollut mitään tekemistä, joten päätin hyvittää frendin pontikat ja ajaa sen ruokottoman sängen pois. Hain kylppäristä partavaahtoa ja partakoneen. Olin jo aika jurrissa koska parranajon jälkeen en löytänyt frendini kulmakarvoja mistään. Ajattelin, että näin varmaan harhoja, joten kipusin parvelle koisaamaan.

3.4 Perjantai

Heräsin säikähtämällä, jota vihaan ehkä eniten koko maailmassa. Kylppäristä kuului hysteerinen huuto, johon oli sekoitettu mukaan itkua. Kapusin alas parvelta ja menin katsomaan mikä oli hätänä. Kristian katsoi lärviään noin sentin päästä peilistä. Se alkoi väittää mulle, että sillä on syöpä. Jäin monttu auki ihmettelemään moista paljastusta. Sitten se alkoi selittää, kuinka se oli alkanut kuukausi sitten kasvattaa partaa. Nyt olivat parran lisäksi hävinneet myös kulmakarvat ja toisen silmän silmäripset. Tilalle oli tullut pieniä haavoja, mm. nenän pää oli kuin ristipäänakki miniatyyrikoossa. Kristian hoki, "mulle on tullut syöpä, mulle on tullut syöpä". Kysyin, että onko ne pillerit joita se brenkun kanssa napsii sytostaatteja tai jotain muuta solumyrkkyä? Se väitti niiden olevan keskushermostoon vaikuttavia särkylääkkeitä. Todistin Kristianille, ettei sillä ollut syöpää. Nappasin yht'äkkiä kaksin käsin sen tukasta kiinni ja aloin repiä ja kieputtaa hulluna nuppia ympäri kylppäriä. En tiedä, että onko Kristianilla tasapainoelimessä vikaa vai oliko se vaan fyysisesti niin heikossa kunnossa, mutta se pyörtyi kesken esityksen. Kun Kristian virkosi, niin näytin sille käsiäni ettei yhtään hiustuppoa ollut irronnut. Lähtiessään Kristian pyysi lainaksi pitkää pipoa. Se veti sen niin alas päähänsä, ettei sen alta näkynyt kuin vähän veristä nenänpäätä. Mulla alkoi hirveä jysäri. Onneksi Kristian jätti yhden pillerin kylppäriin. Ehkä se vähän helpottaa.

4.4 Lauantai

Ei mitään muistikuvia

5.4 Sunnuntai

Ei mitään muistikuvia

6.4.1998 Maanantai (viikko 15)

Heräsin yöllä mystiseen ääneen, kun joku soitti Ikkunani takana haitarilla säkkijärvenpolkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Aina kun yritin nukkua alkoi soitto uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin, että nyt saa dokaaminen jäädä.

Vihaan edelleen eniten maailmassa säikähtämällä heräämistä. Heräsin omaan huutooni kun kaulin putosi parvelta suoraan lattialle. En saanut enää unta. Kurkistin ikkunasta, mutta nostolava-auto oli jo lähtenyt. Epäilen kyllä, että kuulin harhoja. En kehdannut kysyä naapureilta, että kuuntelivatko he säkkijärvenpolkkaa viime yönä nostolava-auton lavalta.

Päivällä aloin hämärästi muistaa edellispäivän kauhu-episodia. Heräsin hirvittävässä tokkurassa ovikellon rämpyttämiseen. Kompuroin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, enkä nähnyt rapussa ketään. Päätin kuitenkin tarkistaa onko kyseessä taas vaihteeksi kuuloharha vai onko rapussa todella joku. Avasin oven ja näin koko rapputasanteen täynnä pieniä noitia, jotka huusivat kuorossa, "virvon varvon, tuoreeks terveeks, rikkahaks rakkahaks, vitsa sulle, palkka mulle...". Rääkäisin kauhusta ja paiskasin oven kiinni. Vittu se mikään kuuloharha ollut, se olikin näköharha. Olin pimeässä vaatekomerossa koko iltapäivän ja tärisin. Aiemmin olin joskus nähnyt pikku-ukkoja, mutta rappu täynnä pieniä noitia oli liikaa. Nyt saa kurlaaminen jäädä. Tästä päivästä alkaen alan höperehtiä selvää.

7.4 Tiistai

Nukuin viime yönä aika tarkalleen 5 minuuttia. Muun ajan pyörin hikisellä parvella ja sätkähtelin. Ehdin kuitenkin katsoa viiden minuutin unen, jossa päitään lukuun ottamatta nyljetyt doopermannit kapusivat parvelleni repimään minua kappaleiksi. Heräsin kiljumiseeni, kun purin omaa kättäni. Olin purrut niin kovaa, että hanskastani vuosi verta. Työnsin käteni tyynyn alle ja aloin pohtia, että voiko ihminen saada omasta puremastaan vesikauhu?. Kävin aamulla eläinlääkärissä pyytämässä rabies-piikkiä. He uhkasivat soittaa poliisin paikalle, jos en heti lähde. Mennessäni ovesta kuulin heidän puhuvan kaikenmaailman kaheleista. Keitähän siellä oli käynyt?

8.4 Keskiviikko

Viime yönä nukuin jo vartin, kylläpä oli levännyt olo. Sarveiskalvoni olivat niin väsyneet, että näin jo keinutuolinkin kiikkuvan itsekseen. En tiedä mikä ihmeen kennel alitajunnassani on. Näin unta, että ovikello soi. Menin avaamaan ja ovesta marssi pitkäkarvaisia saksanpaimenkoiria sisään yllään norjalaiset kalastajavillapaidat. Aluksi koirat käyttäytyivät ihan asiallisesti, mutta aikansa kämppääni nuuskuteltuaan ne hyökkäsivät kaikki yhtä aikaa kimppuuni. Heräsin omaan ulinaani. Kun on selvin päin, ei ole päivisin muuta tekemistä kuin miettiä uniaan. Tuli tosi neuroottinen olo

9.4 Torstai

Nukuin viime yönä puoli tuntia. Onneksi koirat eivät tulleet tällä kertaa uniini. Nyt näin unen, jossa hyökkäsimme Richard Geren kanssa kahdestaan Tiibetiin. Olimme aloittaneet kahdestaan vapaustaistelun koko Kiinan armeijaa vastaa. Ensimmäisten miljoonan kiinalaisen hyökätessä päällemme, yritin puolustautua ämpäristä tehdyllä aseellani. Minun "aseestani" lensi mehua ja hiekkaa. Kiinalaiset nauroivat, ennen kuin alkoivat tylsällä sirkkelinterällä sahata jurnuttaa päätäni irti. Heräsin itämaisesta rukousasennosta ja kuuntelin omia armonpyyntöjäni.

Päivällä soitti serkkuni, josta olin viimeksi kuullut n. 10 vuotta sitten. Hän kysyi voiko tuoda Olavin hoitoon. Vastasin, että kaikin mokomin. Ajattelin, että voimme katsoa serkun pikkupojan kanssa telkkaria ja samalla omatkin hermot vähän rauhoittuvat. Iltapäivällä soi ovikello. Arvasin, että serkkuni oli tulossa tuomaan poikaansa hoitoon. Avasin oven ja näin jotain, joka sai minut loikkaamaan suoraan naulakkoon turvaan. Vapisin kauttaaltaan kun serkkuni talutti varmaan yli sata kiloa painavan koiran sisään. Serkkuni sanoi, "Olavi... istu". Jättiläisperse mäjähti lattiaan. No, ainakin se näytti tottelevan. Jäimme kahden tämän kiltiksi mainitun koiran kanssa. Kävin naapurista lainaamassa koirakirjan, koska halusin tietää mikä tämä koira mahtoi olla rotuaan. Eniten se muistutti englanninmastiffin kuvaa ja myös paino osui kohdalleen. Jopa yli sata kiloa. Nyt kun kerran löysin Olavin rodun päätin tutkia hieman hänen tietojaan. Kirjassa luki, että ko. rodulle on tyypillistä hyökätä itseään isompien vastustajien kimppuun koska se ei pelkää mitään. Lisäksi kirjassa mainittiin, että kyseistä rotua pitää kasvattaa kovalla kädellä muuten siitä tulee vaarallinen ympäristölleen. Aloin nyyhkyttää ääneen, pelotti niin helvetisti. Olavi tuli luokseni ja nuolaisi naamaani hesarin kokoisella kielellään.

Lähdimme kävelylle Olavin kanssa. Nähtävästi jollain nartulla oli juoksut, koska Olavi lähti juoksemaan kuono maassa. Olin pannut Olavin remmin tukevasti ranteeni ympärille, ettei koira varmasti pääsisi karkuun. En ollut harrastanut minkäänlaista liikuntaa yli 15 vuoteen. Hengästyin jopa rappusten nousemisesta. Nyt juoksin pysähtymättä n. 15 kilometriä. Lopetin huutamisen kolmen kilometrin kohdalla, koska tajusin huutamisen vievän vain lisää voimiani. Kotitaloni edessä Olavi vihdoinkin löysi nartun, jolla oli juoksut. Se nuoli kuin idiootti nartun toosaa. Kun sain raahattua kiihottuneen Olavin kämpilleni uskalsin katsoa peiliin. Päälläni olleet nahkatakki, farkut, bootsit ja lippis olivat hiestä läpimärkiä niiden alla olevista vaateista puhumattakaan. Luulin nahkatakin pitävän vettä?

Kävin suihkussa, vaatteet päällä. Kävin suihkussa myös ilman vaatteita. Pulssini oli edelleen jossain 300 - 400 välissä. Tullessani suihkusta ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa rytinää. Löysin Olavin panemasta sohvaani. Yritin mennä hätistämään koiraa pois, mutta se alkoi murista uhkaavasti. Katselin illalla lattialla istuen telkkaria, vaikka perse oli juoksemista tosi hellänä. Jouduin pitämään telkkaria täysillä, koska Olavi panna ryskytti koko illan sohvaa, sohvatyynyjä, jokaista tyynyä erikseen ja kaksi kertaa se yritti hypätä minunkin selkääni. Vitutti kun ei ollut tullut hankituksi asetta.

10.4 Perjantai

Olisin luultavasti ensimmäisen kerran viikkoon saanut nukutuksi, jollei koko parvi olisi heilunut kun Olavi pani koko yön parven rappusia. Tästä tuli todellinen pitkäperjantai.

11.4 Lauantai

Olavi haettiin eilen pois. Nukuin varmaan kaksi tuntia, mutta valitettavasti näin koko ajan Olavista unta. En halua kirjoittaa päiväkirjaani, mitä Olavi teki minulle unessa. Sen verran aidolta uni vaikutti, että herättyäni oli pakko kädellä koittaa hanuria oliko se oikeasti hellänä. Katselin illalla telkkarista lätkäfinaalin, jonka ratkaisi HIFK:n Olli Jokinen. Kun Ollia haastateltiin näin heti sen naamasta, että tänään savon solmu avataan oikein huolella. Kateellisena mietin, että kuinkahan päissään Olli on seuraavat kolme vuorokautta. Päätin alkaa ryypätä heti tilaisuuden tultua.

12.4 Sunnuntai

Odotin kärsimättömänä tilaisuutta.

13.4.1998 Maanantai (viikko 16)

Näin taas kummia unia. Olin kännykkäkaupassa, jossa myyjä singahti luokseni. Hän esitteli mulle tietosanakirjan kokoista kännykkää, jonka näppäimet oli tehty kossupullon korkeista ja antennina törrötti pirtelöpilli. Myyjä sanoi, että tämä uutuus ei paina kuin 17 kiloa ja sitä on kätevä kuljettaa vaikkapa matkalaukussa. Samaan aikaan myymälään tuli asiakkaita, jotka ostivat tulitikkuaskin kokoisia kännyköitä markalla. Myyjä ei suostunut myymään mulle pientä kännykkää vaan tuputti tätä helvetin isoa möhkälettä. Hetken kuluttua myyjä heitti pois pukunsa ja naamarinsa, joiden alta paljastui ihka aito turkkilainen basaari-kauppias! Turkinpoika otti mua kurkusta kiinni ja sanoi, "spesialprais for juu, vain 80 000 markaa sinule". En halunnut ostaa, jolloin turkkilainen löi mua niin paljon kuin irtosi kebab-vartaalla keskelle kajuuttaa. Heräsin omaan huutooni. Huusin turkkilaisia kirosanoja. Kummallista, minä en nimittäin osaa sanaakaan turkkia. Päätin varata ajan shamaanille, koska päättelin olleeni edellisessä elämässäni kamelina Turkissa. Mikään muu ei selitä piilevää turkinkielen taitoani ja valtavaa kykyäni juoda, vaikka ei ole edes jano. Kelailin koko päivän erilaisia asioita. Ehkä on parempi, että en kirjoita niitä muistiin.

14.4 Tiistai

Luultavasti nukuin tosi sikeästi. Näin nimittäin unta, jossa nukuin ja heräsin vähän väliä. Oli tosi pöhköä herätä aamulla, kun en ollut varma, että nukunko todellisuudessa edelleen. Päätin pestä hampaat ja tarkistaa, että olenko todella hereillä. Työnsin harjan syvälle kurkkuun, joka sai aikaan akuutin oksennuskohtauksen. Olin hereillä.

Vittu, olen ollut 12 päivää ilman viinaa. Pelastus tylsään päivääni tuli klo 12, jolloin frendini pyysi mua Tampereelle muuttomieheksi. Sen systeri oli muuttamassa mansesteriin ja pyysi viemään sen huonekalut pakettiautolla uudelle kämpälleen. Frendi sanoi, että voisimme jäädä Tampereelle yöksi. Sillä oli jotain vapaalippuja hotelliin. Käytiin heittämässä kamat ja painuttiin hotelliin. Frendini oli hommannut mukaan pari kossua, jotka korkattiin heti huoneessa. Koska en ollut dokannut miltei kahteen viikkoon, ei viina meinannut rämpiä päähän ollenkaan. Frendini sammui jo ennen yhdeksää. Taas istuin yksin punkassa toljottamassa telkkaria. Päätin käydä paikallisessa pubissa. Tapasin, siellä yhden vetävän näköisen leidin, mutta ehdotettuani hänen sukuelintensä manuaalista tyydyttämistä huomasin olevani taas yksin, kuhmun kanssa. Lähdin hoipertelemaan hotelliin.

15.4 Keskiviikko

En saanut unta, joten join koko minibaarin tyhjäksi. Luultavasti erilaisten viinojen sekaisin juominen saa mielen vikkeläksi. Minä nimittäin väänsin frendini sekä oman rannekelloni näyttämään klo 8.00. Tämän jälkeen soitin hiljaa respaan ja kuiskaten pyysin heitä soittamaan kokeilumielessä huoneemme numeroon. Pujahdin nopeasti sänkyyni. Hetken kuluttua puhelin soi, johon frendinikin heräsi. Vastasin puhelimeen ja kiitin. Selitin, että se oli puhelinherätys. Frendini katsoi kelloaan epäuskoisena ja kysyi paljonko mun kello oli. Sanoin, että kahdeksan aamulla. Frendini sanoi, että pitää varmaan mennä aamiaiselle. Sitten se katsoi ikkunasta ulos ja ihmetteli, että missähän vitussa aurinko mahtoi olla? Frendini oli kuitenkin sen verran päissään, että päätti lähteä aamiaiselle. Minä sanoin, että tulen perässä. Hiivin käytävään katsomaan, kun frendini painui respan ohi pimeään suljettuun ravintolaan. Hetken kuluttua vastaanottovirkailija meni frendini perään kysymään, että mitä tämä haki. Frendini vastasi, että aamiaista. Respan mimmi selitti, että aamiainen tarjoillaan vasta viiden tunnin kuluttua. Frendini mökelsi, että mikä vitun aamiainen se on, joka yhdeltä päivällä tarjoillaan! Kesti aika kauan, ennen kuin frendini tajusi, että kello on yksi yöllä. Olin peiton alla tirskumassa kun frendini tuli huoneeseen. Hän sanoi vain, "haista paska".

Lähdettiin aamulla Tampereelta. Vaikka en ollut juonut kuin yhden illan, niin silti oli aivan tajuton kanuuna. Frendini pysähtyi johonkin korvessa olevan autojobbarin pihaan. Mulla oli niin paha olo, että en viitsinyt mennä sisälle. Katselin pihalla olevia romuja, kun yhtäkkiä pellon laidassa kuului helvetillinen räjähdys ja samassa mökin katto lensi männyn latvaan! Säikähdin niin tolkuttomasti, että koko päätä alkoi särkeä aivan vitusti joka puolelta. Ajattelin ensin, että olikohan tämä juoppohulluuskohtaus, mutta kun frendini ja autojobbari singahtivat pihalle naamat valkoisina tajusin, että en ollut nähnyt harhoja. Autojobbari vain mongersi, "niitten pontikkapannu räjähti, voe helvetti, niitten pontikkapannu räjähti". Kieltämättä ilmassa väreili kirkas etanolin tuoksu. Lähdettiin käymään onnettomuuspaikalla. Luultavimmin iso käryävä monttu oli entinen pirtin paikka. Löysimme pihassa olevasta vajasta useita pulloja pontikkaa. Päätimme pelastaa isäntäväen ennen poliisien saapumista, joten veimme pontikat mennessämme.

Join illalla himassa ponua. Se oli hyvin tehtyä. Päätin lähteä joku päivä etsimään Nurmijärven metsistä sitä pontikkapannua, toisaalta se on voinut lentää jopa yli läänin rajojen. Oli se niin mieletön jysäys.

16.4 Torstai

Lopetin ryyppäämisen tältä erää. Rintaan pisti ja panetti. Illalla pisti enää rintaan.

17.4 Perjantai

Kristian tuli käymään. Sen kulmakarvat olivat alkaneet taas kasvaa. Hassunnäköistä kun kulmakarvat ja parta ovat yhtä pitkällä sängellä. Tällä kertaa Kristian ei raahannut viinaa mukanaan. Ehkä se säikähti viime kertaa. En tiedä oliko se vetänyt jotain pillereitä, mutta yhtäkkiä Kristian ehdotti, että alkaisimme painia! Minä en ole koskaan paininut selvin päin, enkä kertaakaan miehen kanssa. Minusta kahden miehen painiminen kerrostalokaksiossa tuntuu hieman homoeroottiselta ratkaisulta. Olin sen verran pelokas, että päätin selvittää asian kertalaakilla. Löin salamana Kristiania nyrkillä keskelle taulua. Kristian vinkaisi ja alkoi pitää hehkuvasta nokastaan kiinni. Kuulin omin korvin Kristianin nenän kautta sykkivät sydänäänet. Metkaa, Kristianin nenästä kuului, pupum, pupum, pupum... Vittu, se oli kuin Jari Sillanpään CD! Kristian alkoi möksöttää heti kun nenä ja silmät lakkasivat vuotamasta. Kummallinen epeli, kun lyö nenään, niin nenästä alkaa vuotaa veri ja silmistä kyyneleet. Outo homo, onneksi se lähti pian.

18.4 Lauantai

Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.

19.4 Sunnuntai

Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.

20.4.1998 Maanantai (viikko17)

Sain aamulla shokin luettuani, että ihminen voi saada viinakrampin vielä monta päivää dokaamisen lopettamisen jälkeenkin. Ramppasin vähän väliä peilin ääressä tarkistamassa, että olinko mahdollisesti delirium-kohtauksessa hakannut yläleuan etuhampaat poikki.

21.4 Tiistai

Odotin viinakramppia, jota ei oman käsitykseni mukaan tullut.

22.4 Keskiviikko

Päätin lopettaa viinakrampin odottamisen, joten kävin Alkossa. Aloin tissutella giniä, joka jostain kumman syystä sai mieshormonini hyrräämään. Muistin, että yläasteella luokallani oli sikahyvännäköisiä gimmoja. Päätin kutsua luokkakokouksen koolle. Soitin ainoastaan luokallani olleille gimmoille. Tehtävä oli hankala, koska kaikki nimet, jotka löysin puhelinluettelosta olivat muka vääriä. Aloin soitella gimmojen vanhemmille, joilta sainkin nykyisiä osoitteita ja puhelinnumeroita. Muutamat gimmat olivat jo tulleet äideiksi, joten jääväsin nämä automaattisesti pois bileistäni. Eronneet muijat hyväksyin tietyin varauksin kutsuvieraslistaani. Mimmit olivat ihmeissään, että eikö luokkakokouksen pitänyt olla vasta 20 vuoden kuluttua. Yksi mimmi jopa löysi luokkasormuksensa, jossa luki: ”Hesperia 01.05.2018:” Jouduin selittämään mimmille, että hän oli saanut mahdollisesti väärän sormuksen.

Sain houkuteltua mimmit paikalliseen pubiin. Gimmat oli vähän ihmeissään kun paikalla ei ollut muita kundeja kuin minä. Osa mimmeistä oli jo aika pahasti rouvittunut, joten iskeydyin teiniajan pahimman loppasuun seuraan. Näytti pimpero-Pialle vieläkin soppa maistuvan. Pia poltti jo skolessa helvetisti röökiä, joten sen ääni oli palanut möreämmäksi kuin omani. Pyysin Pia puhumaan vähän hiljempaa. Nolotti kun gimma puhui miehekkäämmin kuin minä.



Muut luokkatoverit (siis gimmat) lähtivät nokka pystyssä jo aikaisin himaan, mutta pimpero-Pia jäi kurlaamaan kanssani. Valomerkin jälkeen sain riivattua mimmin kämpilleni. Pia oli aika päreessä, kun törmäsin kammottavaan muistoon. Akka ei osannut vieläkään suudella. Se tuli suu auki päin näköä. Tuntui kuin olisin suudellut viemäriputken päätä. Oli tosi dorkaa pyörittää kieltä kuin toisen maailmansodan aikaisen potkurikoneen ropelia naaman keskellä olevassa ammottavassa reiässä. Pialla on niin hirveä imu päässään, ettei olisi tullut mieleenkään harrastaa oraaliseksiä sen kanssa. Se olisi varmaan imaissut jorman juurineen irti. Huh, vieläkin menee kylmiä väreitä.

23.4 Torstai

Aamuyöllä kiipesin pimpero-Pian kanssa parvelle. Ei mennyt aikaakaan, kun tämä humaltunut Leo Lastumäen äänellä mörisevä kummajainen kipusi päälleni. En tiedä kumpi haisi enemmän vanhalle kessulle, Pian ylä- vai alapää. Olin ajellut pimpero-Piaa edellisen kerran n. 15 vuotta sitten. Nähtävästi Pia on katsellut kuluneiden vuosien aikana aktiivisesti saksalaisia pornoleffoja, koska se alkoi heitellä kummallisia repliikkejä. ”Arsloch! Oooooh, ich bin so klein und du bist so groos! Oooh, geil, geil, ich komme!” Muistini mukaan Pia ei lukenut koulussa saksaa lainkaan, joten kyseessä oli nähtävästi aihekohtainen sanasto. Saksankieliset karjahdukset korvan juuressa vaikuttivat potenssiini pehmentävästi. Tämän huomattuaan pimpero-Pia siirtyi kotimaiseen replikointiin. Kaksiossani kaikui, ”pane, pane, pane...”. Kuuntelin tätä monotonista kailottamista 10 minuuttia, jonka jälkeen kysyin Pialta, että mitä se luulee mun tekevän. Rukouksiini nähtävästi vastattiin, koska aivan yht´äkkiä Pia sammui kuin seinään. Aluksi luulin, että se kuoli, mutta salamannopeasta kuorsauksen aloittamisesta saatoin arvioida sen nukkuvan.

Aamulla selvisi, että pimpero-Pia ei olekaan eronnut vaan seurustelee umpitollon nyrkkeilijän kanssa. Kaiken kukkuraksi tämä älypää neitokainen soitti minun puhelimestani sekopäänyrkkeilijän kännykkään ja liversi tälle, ”mä oon täällä mun entisen tyttökaverin luona... joo mäkin rakastan sua”. Samantien puhelin soi. Umpihullu nyrkkeilijä tarkisti kenen numerosta Pia soitti. Hienoa, piti heittää akka ulos kämpiltä ja mennä ostamaan vieteripamppu ja kaasuase pimpero-Pian ansiosta. Odottelin hullua nyrkkeilijää koko päivän ja illan. Pelotti niin vitusti, etten ehtinyt kärsiä kankkustakaan.

24.4 Perjantai

Näin taas vaihteeksi aivan dorkaa unta. Minulla oli niin paha tulirokko, että hoitajan piti vähän väliä suihkauttaa vaahtosammuttajalla ilmiliekkeihin roihahtaneita raajojani. Lääkäri tuli huoneeseen ja määräsi minulle antibioottikuurin ja puoli tuntia raskaansarjan nyrkkeilyä. Minua lähdettiin taluttamaan sairaalaan kellariin, jossa oli kehäneliö. Vaikka näin unta, olin tosi heikkona. Tuntui oudolta pyörtyä unessa. Kehään kiipesi Mike Tysonin ja Toni Halmeen cocktail, järkäle joka oli tatuoitu täyteen viivakoodeja. Minulle pantiin päähän ”Mauno Ahonen kuulokkeet”, joista tuli suorana Ilmo Lounasheimon selostus. Kehätuomarina oli Höyry Häyrinen. Jättiläiskokoinen EAN-koodi hyökkäsi kimppuuni ja löi vinkuvan koukun suoraan päähäni, sillä seurauksella, että pääni lähti kuin pingispallo irti. Nuppini pomppi kuin pingispallo suoraan katsomoon, josta yleisö yritti ottaa sitä kiinni. Kaulassani olevasta reiästä yritin huutaa, ”varokaa, se on mun pää!”. Onneksi heräsin omaan korinaani. Kokeilin monta kertaa päivän aikana, että pääni on tukevasti paikoillaan. Päätin tarkastaa, ettei kurkkuni vuotanut, joten kävin ostamassa korin keskikuraa. Ei se ainakaan kurkusta vuotanut, kusetti vaan saamaristi. Kun juo kopan keskiketterää tulee aika tunkkanen olo. Kummallista, aina kun röyhtäisee tulee puoli desiä yrjöä suuhun. Täytyy siirtyä huomenna takaisin ihmisviinaan.

25.4 Lauantai

Naamani oli aamulla niin turvoksissa, ettei se mahtunut edes kokonaan peiliin. Löysin yhden vajaan bissen, jonka heitin huikalla hetulaan. Oksensin yhtä soittoa noin puoli tuntia. Se ei johtunut siitä, että olin käyttänyt pulloa tuhkakuppina, vaan kurkkutorvessa keikkuvasta tupakantumpista. Kun oli vakuuttunut, että olin varmasti nielaissut tumpin eikä mahassa ollut enää lainkaan oksennettavaa kipitin kaasuase taskussa Alkoon. Ostin paljon hyvää juomatonta viinaa.

26.4 Sunnuntai

Örvelsin kännissä. Hajanaisia muistikuvia. Yritin kusta känisevän naapurin postiluukusta sisään... muistaakseni se oli kusemista. Pelti kiinni.

27.4.1998 Maanantai (viikko 18)

Join nähtävästi eilen pitkävaikutteista viinaa, koska olin vielä aamullakin kunnolla jurrissa. Päätin olla katkaisematta hyvää känniä, joten odottelin keppanapullo kourassa Alkon aukeamista. Lähdin hoipertelemaan kaupungille ja huomasin ilokseni, että daamit olivat jo siirtyneet kesävetimiin. Kadulla sipsutteli minihameeseen verhoutunut ilmiselvä huora. Joku vitun pervo sähköasentaja jäi tuijottamaan pakettiautostaan huoran hanuria niin innokkaasti, että ajoi suoraan ratikan alle. Mä nauroin niin hulluna, että multa lensi laatat. Huorakin hihitteli jatkaessaan matkaa. Kävin Alkossa ja paluumatkalla näin kuinka palomiehet yrittivät irrottaa vittuuntuneen näköistä puristuksissa olevaa sähköasentajaa. Se oli varmaan jäänyt mulkustaan kiinni siihen romuun. Runkkari mikä runkkari.

Päätin perustaa uuden pyhäpäivän. Tästä eteenpäin 27. huhtikuuta on nimeltään, ”juopotti”. Katselin kartsalla teputtelevia ihmisiä ja kurlaisin tuoretta viinaa. Täytyy myöntää, että mimmit olivat vetävän näköisiä näin kevään korvalla. Aloin pohtia hulluna, miten saisin riivattua jonkun kikkelin joulukirkon kämpilleni. Nähtävästi kuudes peräkkäinen dokauspäivä oli vaatinut veronsa, koska sammuin kesken funtsimisen.

28.4 Tiistai

Heti aamusta oli hälyttävä krapula. Onneksi kämpillä oli vielä juomatonta viinaa. Muistin pohtineeni edellispäivänä pimpunsaantikikkoja. Tämä oli onnenpäiväni, sillä sain heti loistavan idean! Rustasin paperille ilmoituksen: ”Erotiikkamessut vain naisille! Avoinna koko kesän! Vapaa pääsy! Osoite: Vaasankatu 48 C! Huom! Oma saippua ja pyyhe mukaan! Lesboilta pääsy kielletty! ” Lähdin välittömästi viemään ilmoitustani kaikkiin mahdollisiin lehtiin. Nähtävästi lehdillä menee huonosti, sillä Kirkkoa ja Kaupunkia lukuun ottamatta kaikki julkaisivat ilmoitukseni. Jäin odottamaan hullunkiilto silmissäni ilmoituksen tehoa.

Vittu, viina ei enää noussut kunnolla päähän. Pohdin, että pitäisikö hakea huoltamolta rekan paineilmajarrujen jäänestoa ja alkaa juoda sitä. Aloin laskea varpaitani ja tulin aina samaan tulokseen, 27 varvasta. Päädyin sellaiseen arvioon, että olin laskenut mahdollisesti jonkin varpaan useampaan kertaan. Painuin parvelle laskemaan lampaita.

29.4 Keskiviikko

Heräsin ihan hirveään oloon. Juuri kun olin menossa ovelle hakemaan lehteä, joku rimputti sikana ovikelloa. Säikähdin niin helvetisti, että hyppäsin eteisen kattolamppuun, joka irtosi johtoineen katosta. Avasin varovasti oven. Äkkiä kun vilkaisi, olisi luullut nähneensä robotin. Niin paljon oli peltiä ja metalliromua ämmän naamaan saatu ängettyä. Se kysyi, että onkos täällä ne erotiikkamessu?. Kiskasin kilisevän ämmän sisään ja panin oven kiinni. Toljotimme toisiamme ihmeissämme. Sitten se kysyi, että onko täällä lävistysnäytöksiä? Mä olin aivan ihmeissäni, että mitä helvetin lävistysnäytöksiä? Mimmi selosti, että se oli nähnyt lehdessä ilmoituksen naisten erotiikkamessuista ja se haluaisi kieleensä lisää renkaita. Se avasi mulle suunsa, joka oli täynnä kaiken maailman metalliromua. Yhdellä vilkaisulla tajusin, että työntäisin jormani mieluummin vaikka puunkuorintakoneeseen kuin tuon peltilehmän suuhun. Sain selvitettyä mimmille, että erotiikkamessut on tältä päivältä peruttu. Kun akka oli lähtenyt, pystyin kuulemaan vielä kadultakin sen lärvistä lähteneen räminän.

Päivällä alkoi olla lievästi sanottuna neuroottinen olo. Yritin ottaa tärpättiä, mutta se ei enää pysynyt sisällä. Soitin Leppävaaran katkolle, josta sain paikan. Pyysin kyytiä frendiltäni, joka lähtikin heittämään mua. En viitsinyt kertoa sille minne olin menossa. Matkalla frendini kyseli, että mitä aion tehdä vappuna. En viitsinyt sanoa, että olla katkaisuhoidossa.

Päästyäni perille jouduin puhaltamaan alkometriin. Koetin selittää, että en tullut hakemaan autonkuljettajan paikkaa vaan saamaan lääkitystä viikon putkeen. Puhallustesti näytti vielä 1,8 promillea, vaikka olin jo aivan selvä! Hoitaja sanoi, että mä saan lääkitystä vasta kun promillet ovat laskeneet tasan yhteen. Siellä mä istuin röökihuoneessa tärisemässä muiden juoppojen kanssa ja odotin sitä yhtä promillea. Sain vasta illalla ensimmäiset napit huuleen. Kylläpä helpotti. Ennen nukkumaan menoa jaettiin unilääkkeet. Siinä me seistiin juopot nätissä jonossa mukit kourassa kuin ehtoolliselle menossa. Mä päätin, että huomenna tää poika lähti vapun viettoon.

30.4 Torstai

Singahdin sängystä kuin telkkä pöntöstä, kun joku aasi ryskytti ovea ja huusi aamiaiselle. Luultavasti katkon pillereillä oli oma osuutensa outoon yöhön, jonka koin katkolla. Näin unta, jossa olin vappumarssilla Helsingin keskustassa. Minä olin ainoa, jolla oli helvetin suuri Suomen kommunistisen puolueen, eli SKP:n lippu olalla. Huusin suoraa huutoa Leonid Brezhneviä ja Nicolae Ceausescua takaisin valtaan. Kaikki muut kulkueessa olivat marsilaisia. Ne olivat vain 60 senttiä pitkiä ja niillä oli asunaan vihreä limakalvo. Ne morsettivat minulle, että vain marsilaiset saavat osallistua marssiin. Hetken kuluttua luokseni tuli ilmapallokauppias, joka myi minulle dinosaurus-ilmapallon. Sidoin pallon käteeni, kun yhtäkkiä pallo jäi jonnekin jumiin. Katsoin taakseni ja huomasin taluttavani 20 metriä korkeaa elävää dinosaurusta. Dinosaurus otti minut käpäläänsä ja iski päähäni 5 metriä pitkän pirtelöpillin ja alkoi imeä mua tyhjäksi. Heräsin siihen, että sain elämäni suurimman orgasmin. Huusin vielä hereillä ollessanikin, "älä lopeta!". Tajuisin, että kauhun ja kiiman ero on tuskin havaittavissa. Voihan vittu mikä uni!

Se sama pillerisavotta jatkui pitkin päivää. Siellä me seistiin muki kourassa hakemassa pillereitä. Oli huima fiilis viettää vappua katkaisuhoidossa ammattilaisten kanssa. Yksi kaveri kysyi, että haluanko ansaita tonnin? Mun olisi pitänyt vain mennä Vantaalla yhteen kämppään ja ampua asunnon haltija. Se kuulemma myi pirtua, johon oli sekoittanut paloöljyä. Lupasin, että käyn ampumassa sen ilmaiseksikin heti katkolta päästyäni. Juoppoja ei kuseteta. Aloin viihtyä katkolla, joten jäin viettämään vappua sinne.

1.5 Perjantai

Katkolla oli juoma-automaatti, josta sai mehua. Ehdotin parille kaverille, että järjestettäisiin pikku vappu-brunssi. Kävisin hakemassa pullon pirtua, jonka kaataisin mehun joukkoon. Voisi olla vilskettä ja vipinää kun kaikki vahvassa lääkityksessä olevat katkon juopot alkaisivat painaa letkistä pitkin katkon käytäviä. Päätimme antaa armon käydä... tällä kertaa.

2.5 Lauantai

Aika alkoi jo käydä pitkäksi katkolla. Ainoa hupi oli kuunnella tosi veivaajien tarinoita kunnon dokaamisesta. Yksikin puuseppä oli pelännyt nukkumista niin paljon, että pisti Rambo-puukon tyynyn alle turvaksi. Aamulla sen tyyny, tyynyliina ja patjan yläosa oli kahden millin suikaleina. Se ihmetteli, ettei ollut painajaisissa pyöriessään sahannut itseltään päätä irti. Päätin kerätä kamat ja lähteä himaan katsomaan lätkää. Suomi voitti 6 - 0, mutta eniten kiinnitin huomiota latvialaisiin mimmeihin, jotka istuivat katsomossa. Taas alkoi panettaa. Päätin avata erotiikkamessut uudelleen.

3.5 Sunnuntai

Funtsin, että pitäisiköhän hakea duuniin. Päätin funtsia vähän tarkemmin, mutta vasta ensi viikolla.

4.5.1998 Maanantai (viikko 19)

Aloin selailla lehtiä, joissa oli tarjolla vapaita työpaikkoja. Paskoja hommia. Lähes poikkeuksetta duunit olisivat vaatineet säännöllistä läsnäoloa. Ne työpaikat, jotka kiinnostivat eniten, edellyttivät akateemista loppututkintoa. Soitin yliopistoon ja kysyin millaisia ovat akateemiset loppututkinnot?

Löysin mieleiseni työpaikan Nokian ulkomaankaupan projektijohtajana. Valitsin yliopistolta saamastani listasta muutamia hyvältä kuulostavia akateemisia loppututkintoja, koska ko. virka edellytti akateemista loppututkintoa.

Rustasin heti hakemuksen: ”Olen kolmekymppinen asiansa osaava pirtsakka johtajatyyppi. Olen tottunut olemaan päättävissä tehtävissä. Harrastan mm. viinejä. Minulla on mm. seuraavat loppututkinnot: teologi, agronomi, oikeustieteitten maisteri, filosofian maisteri ja lääketieteen maisteri. Valitettavasti humanistisissa tieteissä olen vasta kandidaatti (hum. kand.). Lisäksi kävin Vallilan ammattikoulussa kolme kuukautta autoasentajan linjaa. Minulla ei ole perhettä, joten olen valmis matkustamaan hyvinkin pitkälle. Palkkatoivomukseni on vähintään neljä tonnia... puhtaana hanskaan. Alan jo nyt odottaa pikaista yhteydenottoanne. Mikäli en vastaa puhelimeen, niin olen varmaankin kaupassa. Olen muuten mies.”

Mielestäni hakemukseni oli niin kattava, että kävin ottamassa siitä 100 kopiota. Lähetin samana päivänä vielä pariinkymmeneen muuhun paikkaan kirjeeni. Olin niin innoissani, että aloin sovittaa ainutta perintösolmiotani heti kaulaan. Olin kuristaa itseni, joten pyysin talkkaria tekemään kravattisolmun puolestani.

5.5 Tiistai

Katselin eilen Suomen ja Kazahstanin välistä lätkämatsia, jossa hakattiin surutta suomalaisia. Tulin siihen johtopäätökseen, etten ikinä lähde lomamatkalle Kazahstaniin. Minähän en rahojani hulluille anna, vittu.

6.5 Keskiviikko

Nähtävästi rauhoittavat poistuvat elimistöstä paljon hitaammin kuin viina. Näin taas oudon unen. Asuin älyttömän isossa talossa, jonka alle oli rakennettu salainen bunkkeri. Hovimestari tuli kiirehtien kirjastohuoneeseen sanomaan minulle, ”Sir, nyt on kiire!”. Säntäsin suoraan salaiseen bunkkeriini, jossa oli vain yksi mystisen näköinen pomppiva puhelin. Puhelimesta kuului monotoninen viesti: ”Tule kusipäitten kokoontumisajoon, HETI!” Puin ylleni asentajan haalarit ja hyppäsin pakettiauton rattiin. Matkalla messukeskuksen parkkipaikalle näin ainoastaan pakettiautoja, joita ajoivat samanlaisiin asentajan haalareihin pukeutuneet salaperäisen näköiset hiipparit kuin minä. Pakettiautot parkkeerattiin kylki kylkeen kiinni. Autojen ovet eivät auenneet, joten kömmimme sivuikkunoista seuraavaan autoon ja taas seuraavaan kunnes tulimme reunimmaisen auton ovesta ulos. Odottelimme kärsimättöminä täysinäisen parkkipaikan reunassa, kunnes kuulutettiin mun nimeni! Valtavat suosionosoitukset olivat halkaista korvani. Mulle asennettiin benji-valjaat, joiden varassa mut hinattiin yli sadan metrin korkeuteen. Päästyäni lakipisteeseen, kuulin alhaalta yhteishuudon: ”Miltä näyttää!!” Katselin alas, jossa näkyi oikeastaan vain pelkkää peltiä. Kylki kylkeen parkkeeratut pakettiautot näyttivät isolta peltilevyltä, joten huusin mukanani olleeseen megafoniin: ”Pelliltä!” Vastaukseni sai aikaan niin valtavan riemun asentajissa, että korviini koski vaikka olinkin yli sadan metrin korkeudessa. Benji-nosturia ohjannut asentajakin yhtyi riemuun sillä seurauksella, että nosturi nakkasi mut kaaressa päin YLE:n lähetysmaston satelliittilautasta. Törmätessäni päin lautasta olin kuulevinani MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksen Lauri Karhuvaaran imitoivan Elvistä. Mitä helvettiä, onko Karhuvaara loikannut Yle:n aamu-tv:hen? Samassa heräsin telkkarin pauhuun. Karhuvaarahan se siellä rupatteli. Oli jäänyt telkkari päälle. Päätin, etten ikinä mene pakettiauton kyytiin, enkä Elviksen.

7.5 Torstai

Olin näköjään hakenut Merita-Rahoituksen toimitusjohtajaksi, koska sain heiltä kirjeen. ”Emme ole hakeneet yhtiöömme uutta toimitusjohtajaa, joten emme voi käsitellä hakemustanne. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostanne paikkaa kohtaan.” Kimpaannuin niin paljon saamastani kohtelusta, että lähetin Merita-Rahoitukseen vastineen. ”Vittu pitäkää johtajanne. Ei olis edes kiinnostanut. Konkkaan te meette kuitenkin. Moido!” Kielteisiä paineita purkaessani tuli niin hyvä mieli, että päätin klampsia viinakauppaan. Ensin kävin lopettamassa tilini Meritassa. Yritin myös lopettaa kaikkien ystävieni tilit Meritassa, mutta minulla olisi kuulemma pitänyt olla valtakirjat. Päätin hankkia ne myöhemmin. Mulle ei vittuilla.

Katselin illalla Suomen matsia Ruotsia vastaan. Sain niin hirveän raivarin 1 - 0 tappiosta, että nakkasin telkkarini ikkunasta ulos. Nukahdin uuteen tuutulauluuni: ”Mats Sundin är homoseksual, homoseksual, homoseksual, Mats Sundin är homoseksual...”

8.5 Perjantai

Kävin etsimässä telkkariani pihalta. Ei löytynyt. Huomasin, että naapuri oli hankkinut autoonsa kattoluukun. Se oli nähtävästi vielä keskeneräinen, koska siitä puuttui varsinainen luukku. Kävin ostamassa vähillä varoillani uuden telkkarin. Sain käytetyn mustavalkoisen matka-TV:n. Kiva katsoa euroviisuja 12 tuuman mustavalkoisesta persereiästä! Lätkämatseissa ei näy edessä kiekkoa. Päätin tappaa Mats Sundinin. Sen homon takia mulla ei ole enää väritelkkaria.

9.5 Lauantai

Törpöttelin pitkin päivää keppanaa. Törmäsin päivällä naapuriini, joka kysyi raivona, että tiedänkö kuka on heittänyt telkkarinsa ikkunasta pihalle? Näyttelin hämmästynyttä. Naapuri kertoi, että joku kusipää oli heittänyt telkkarinsa hänen autonsa katon läpi. Paiskautuessaan katon läpi telkkari oli räjähtänyt autossa, joten koko auton ohjaamo, penkit ja sisustus oli lentänyt huisin helvettiin. Koetin olla sympaattinen ja kysyin, että miten hänen karvanopille kävi? Naapurini katsoi mua vihaisesti.

Katselin illalla euroviisuja. Päätin sanoittaa Suomen seuraavan euroviisun. Kuunneltuani Marika Krookin esittämän biisin, tulin siihen lopputulokseen, että sanoitustyö kannattanee tehdä kännissä. Säikähdin aivan helvetisti kun Suomi sai ensimmäiset pisteensä. Niin mielipuolinen mekastus alkoi 12” telkkaristani, että päätin lisätä tappolistaani myös kisan selostajat. En tiedä mitä ne siellä hakkasivat. Voittajaksi selviytyi Israelin Dana International. Täytyy sanoa, että pantavan näköinen gimma. Frendini soitti heti kisan jälkeen ja kertoi, että voittaja olikin alunperin mies. En ollut uskoa korviani. Olin pannut useita paljon pahemmankin näköisiä muijia. Heitin taas telkkarini ikkunasta pihalle ja kävin oksentamassa. En saanut unta, koska olin täysin varma, että olin taatusti joskus pannut miestä. Oli se niin hyvännäköinen nainen, eiku...

10.5 Sunnuntai

En viitsinyt lähteä kämpiltäni mihinkään, koska viime yönä heittämäni telkkari oli mäjähtänyt karvanoppa-naapurini auton konepeltiin. Ei se ole paskapuhetta, että Datsun kestää.

11.5.1998 Maanantai (viikko 20)

Heräsin aamulla hirvittävään vitun-huutoon, joka kantautui pihalta. Naapurini repi hiustuppoja päästään ja huusi kuin sika sähköpiiska rectumissa. "Kuka vitun sekopää paiskoo telkkareita mun autoni katolle", mylvi naapuri ja mittaili katsellaan talomme ikkunoita. Päätin pystytellä vielä tämänkin päivän kotona. Pyysin frendini tuomaan mulle kopallisen bisseä. En olisi jaksanut istua selvinpäin himassa, varsinkaan kun ei ollut enää telkkariakaan. En ollut kovin innostunut kantamaan uutta telkkaria kämpille, samalla kun naapuri kaivelee vanhan telkkarini kappaleita Datsunin romustaan. Olisi voinut jäädä ylle ikävä epäilyksen varjo.

Frendini toi venäläistä pirtua. Se ei kuulemma jaksanut raahata kaljapulloja pitkin rappukäytäviä. Sanoin frendilleni, että se saa ostaa mulle opaskoiran jos multa lähtee näkökyky sen pirtun takia. Frendini oli anteliaalla päällä, koska se lupasi kaupanpäälle vielä valkoisen kepinkin. Mua ei ihan hirveästi naurattanut kun haistoin venäläistä pirtua. Se haisi ihan kynsilakanpoistoaineelle. Kokeilin kaikkia mahdollisia blandiksia, mutta mikään ei kyennyt peittämään kammottavaa paloöljyn makua pirtusta. Lopulta aloin juoda pirtua lihaliemen kanssa. Loistava idea, ei tarvinnut taas funtsia oliko tullut syötyä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun sammuin lihaliemikupin ääreen.

12.5 Tiistai

Olin nähtävästi kännissä vielä aamulla, koska heräsin vaatekomerosta kuselta. Lähdin hoipertelemaan jännittyneenä pitkin kämppään, koska huomasin ettei mulla ollut lainkaan perinteistä kakkahätää. Löysin hajun perusteella kirjahyllyn laatikosta paskat. Olin melko vakuuttunut omasta paskastani, joten siivosin läjän kiltisti pois. Päätin jättää jatkossa pirtut juomatta. Onneksi mulla oli vielä näkökyky tallella.

Päivällä sain postia Kempeleeltä. Olin lähettänyt johonkin sähköfirmaan työpaikkahakemukseni. He olivat kiinnostuneita minusta. Soitin heti pääkallopaikalle ja ehdotin, että voisin vaikka aluksi pitää kesälomani pois. He ihmettelivät, että mitkä vitun kesälomat? Selitin heille, että kaikissa kunnon työpaikoissa on tapana pitää kesällä lomaa. Lisäksi teroitin heille, että en suostu tekemään minkäänlaisia sähköasennuksia, koska sain kaksi vuotta sitten mojovan sähköiskun. Kaverini oli ostanut Pattayalta jonkun ihmeellisen sähköllä toimivan peniksenkehittäjän. Jurripäissämme aloimme testata tuota taikasähkökirnua. Työnsin jormani vekottimen kurkusta sisään, frendini tökätessä innostuneena töpselin seinään. Lensin n. viisi metriä selkä edellä olohuoneesta suoraan eteisen seinään. Puoleen minuuttiin en tiennyt kuka olen, vaikka olin kokoajan tajuissani! Se oli hurja fiilis seistä seinää vasten mulkku täynnä käryäviä johtoja, eikä tiedä kuka on. Kerrottuani tämän sähköfirman johtajalle, hän halusivat välttämättä tavata minut. Täytyy varmaan mennä Kempeleelle hakemaan ainakin lomarahat.

Olin illalla frendin luona katsomassa kuinka Suomi kylvetti Tsekkiä. Lipitimme bisseä ja huusimme suoraa huutoa jokaisen maalin synnyttyä. Lopulta huusimme vain huutamisen ilosta. Ennen sammumistani tajusin, että kurkunpääni oli ihan mielettömän kipeä.

13.5 Keskiviikko

Frendini soitti aamulla, että oli saanut häädön kämpästään möykkäämisen vuoksi. Lupasin soittaa frendini isännöitsijälle.

Kävin ostamassa taas käytetyn telkkarin. Myyjä epäili, että teen bisnestä myymällä käytettyjä telkkareita. Kysyin myyjältä, että onko hän koskaan ollut televisiossa? Myyjä vastasi kieltävästi, joten paiskasin telkkarin kuvaruutu edellä myyjän päähän. "Nyt olet", ja lampsin seuraavan telkkarikauppaan.

Onnistuin vihdoin löytämään budjetilleni sopivan telkkarin. Ainoa murhe laitteessa on, että sitä ei saanut sammuttaa lainkaan. Raahasin onnesta sekavana 28" väritelkkariani kämpille. Naapurini väijyi kyttäämässä pihalla, että kuka toisi uutta telkkaria himaansa. Raahasin telkarini jääkaapin pakkauslaatikossa kämpille. Toivottavasti kukaan ei heitä jääkaappiaan kusipäänaapurini Datsunin katolle.

Tänään ei tullut matsia, joten päätin soittaa frendini isännöitsijälle ja hoitaa sen häätöjutun kuntoon. Selitin isännöitsijälle, että 70-luvun alussa eräs snobi oli mennyt kesken Brasilian jalkapallo-ottelun sulkemaan erään brasilialaisen huoltoaseman telkkarin juuri kun brassit olivat tekemässä maalia. Huoltoaseman äijät ampuivat snobin siihen paikkaan ja katsoivat matsin loppuun. Brasilialainen tuomioistuin totesi, että snobi oli tehnyt itsemurhan. Tämän kerrottuani isännöitsijä totesi, että möly olikin kuulunut eräästä toisesta asunnosta. Isännöitsijät on tyhmiä... vitun tyhmiä.

14.5 Torstai

Telkkarini toimi ihmeen hyvin, vaikka se oli ollut päällä jo toista vuorokautta. En tiedä kumpi kävi kuumempana, minä vai telkkari Tsekki-matsin aikana. Työnsin soppatorveeni rullallisen talouspaperia, etten olisi järjestänyt itsellenikin häätöä. Naapuri varmasti ihmetteli, että mikä vitun korina kämpästäni kuului kun yritin kannustaa leijonia turpa täynnä talouspaperia. Puhkaisin pitkällä naulalla talouspaperimyttyyn reiän, josta imin pillillä valkoviiniä tauluun. Olin enemmän hiessä kuin Suomen pelaajat matsin jälkeen. En meinannut saada myttyä suustani, joten nielin puolet paperitollosta. Pohdin loppuillan, että jos syö vessapaperia niin pitääkö persettä pyyhkiä lainkaan?

15.5 Perjantai

Alkoi olla aika navakka krapula. Olin huomaamattani dokaillut taaskin useamman päivän pötköön ja fyrkat alkoivat olla vähissä. Soitin frendilleni unesta, jossa olin ollut iso marmorikuula. Jättiläiskokoinen croupier otti minut sormiinsa ja nakkasi rulettiin kieppumaan. Pysähdyin kaikki paikat kipeinä ruutuun 20. Frendini sanoi, että minun kannattaa mennä kasinolle pelaamaan rulettia, koska kyseessä voi olla mun intuitio. Suutuin silmittömästi frendilleni, koska hän kutsui mua intuitioksi. Rauhoituin vasta kun frendini oli selittänyt mulle pohjia myöten, mikä intuitio on.

Painuin 300 markkaa taskussa kasinolle ja länttäsin koko summan numerolle 20. Croupier pisti peliin kuulansa, jota tuijotin hysteerisenä. Kuula pomppi ja pomppi kunnes pysähtyi ruutuun 20!! Vittu, mä voitin 10.500,00 markkaa!!!

Suutelin croupieriä suulle ja poistuin. Onneksi hän sattui olemaan nainen, sillä olisin luultavasti suudellut joka tapauksessa. Painuin suoraan Alkoon ja palkitsin itseni kauneimmalla viinapullolla, jonka löysin. Ostin puolalaista vodkaa, nimeltään Chopin. Vitun hieno pullo... tai pullot, koska ostin niitä 20 kappaletta.

16.5 Lauantai

Tänään oli suuri finaali ja mulla oli vielä 18 täyttä kaunista pulloa puolalaista vodkaa! Jätin tietoisesti vetämättä nahat naamalle jo aamusta, koska halusin nähdä matsin.

Matsi oli juuri niin kammottava kuin saatoin odottaakin, sillä Suomen tasoitusmaalin hylkääminen pimensi konttorini täysin. Olin juuri tarttumassa kaksin käsin telkkariin, kun muistin miten kahdelle edelliselle tölsälleni oli tapahtunut. Kipitin vauhdilla keittiöön ja nakkasin hellan ikkunasta pihalle. Ihmisellä on melkoiset voimat raivopäissään. Hella lähti kuin telkkä p&ou